Kylpyaika

Luottamusta

Kuukausi kotona

Triu triit dapadapadapa kviik!

Nablan laulutaidot ja -into kasvavat päivä päivältä: tänä sunnuntaiaamuna se on luritellut jo tunnin verran lähes taukoamatta ja äänten monipuolisuuskin on lisääntynyt kiitettävästi. Aamulla heräämisaikaan läheiseen koivuun oli majoittunut peipponen sirkuttamaan, ja Nabla keskeytti joka kerta oman laulunsa kuunnellakseen, mitä ikkunalasin toisella puolella laulettiin. Se myös vastaili peipolle ja yritti huudella kutsuhuutoa, mutta typerä luonnonlintu ei ymmärtänyt vaan veisasi omaa sävelmäänsä muusta välittämättä. :D Lokeista Nabla sen sijaan ei välitä. Niitä on täällä todella paljon, ja kun lokki aloittaa huutonsa, Nabla jähmettyy ja nostaa töyhtönsä pystyyn hyvin tyrmistyneen näköisenä. Toivottavasti se ottaa oppia ennemmin peipposesta kuin lokeista tai variksista.

Tarjosin tänään ensimmäistä kertaa tuoreruokaa (maissia ja parsakaalia) kiposta, jonka ripustin siemenkipon viereen. Ilmeisesti paikka ja kippo olivat hyvä idea, sillä eilen hylkäystuomion saanut maissikin alkoi maistua, kun sitä oli helppo natustaa siementen syönnin sivussa. Parsakaalin palat Nabla tosin heitti lattialle, oletettavasti maissi oli niin paljon parempaa tänään, että tylsät parsakaalit piti raivata tieltä.

Ripustin aamulla "herkkuorren" viereen parsakaalituppojen lisäksi herneenversoja, ja orrella istunut pienokainen kipitti kaula ojossa versojen kimppuun ennen kuin ehdin kiinnittää niitä häkin verkkoon. Annoin käden jäädä paikoilleen, ja Nabla popsi koko verson sormistani viimeistä palasta myöten - kokeili nokalla hieman sormeakin, kun hernekasvi pääsi loppumaan. <3

Tiu tiu!

Parsakaalia!!

"Me parsakaalin näämme

ja sen valtaamme

ja puolet häkin pohjaan heitämme!"

Pieni uskaltautui eilen maistamaan pinnoihin kiinnitettyä parsakaalitupsua, mutta silloin vain pieni nyppäisy oli tarpeeksi: sen jälkeen piti lähteä jatkamaan orren päähän kohdistuvaa kuorimisprojektia. Tänään parsakaalin herkullisuus kuitenkin näytti avautuneen täysin uudella tavalla, sillä Nabla vietti puoli tuntia natustaen sitä kasvavalla himolla. Välistä se poistui orren toiseen päähän, mutta hiipi pian matalana takaisin ja hyökkäsi nipun kimppuun. Taitava ja suloinen lintu. ^^

Se on myös alkanut lauleskella yhä enemmän ja monipuolisemmin, joskin liikunnan puute selvästi ärsyttää ja aiheuttaa kiljahtelua lentoyritysten välissä. Tänään sillä on kasvava ongelma: jännittävässä paikassa häkin oveen on kiinnitetty värikäs naruorsi, jonka viereen on asetettu pari runsasta hirssintähkää. Orrelle täytyisi kuitenkin lentää, tai ainakin uskaltautua hypähtämään ylemmältä orrelta, koska häkin oveen ei voitu kiinnittää muuhun häkkiin yhteydessä olevia orsia (muuten ovea ei saisi auki, ja vähänkö se olisi ikävää). Toistuvista kolibrimaisista pyrähdyksistä ja ilmassa pyörimisestä huolimatta Nabla ei vielä ole uskaltautunut kokeilla laskeutumista hirssiapajalle. Eiköhän kärsimättömyys ja uteliaisuus kuitenkin kohta voita jännityksen. ;)